Irlanninterrieri pähkinänkuoressa

Irlanninterrieri on vanhin neljästä irlantilaisesta terrieriroduista ja se polveutunee irlantilaisesta black and tan -terrieristä, vanhoista brittein saarten terriereistä sekä skotlantilaisista karkeakarvaisista luolakoirista. Irlanninterriereitä esitettiin näyttelyssä jo vuonna 1873 ja historia juontaa juurensa vielä paljon kauemmaksi menneisyyteen. Alun perin irlanninterrieriä on käytetty maatiloilla muunmuassa rottien, kanien, majavien ja piisamien metsästykseen sekä lasten, talon ja kotieläinten vartijana. Ensimmäisen maailmansodan asemasotavaiheessa irlanninterriereitä myös käytettiin rintamalla viestikoirana. Nykyisin se soveltuu erinomaisesti myös kaupunkioloihin. Vanhan englantilaisen kuvauksen mukaan irlanninterrieri on ”köyhän miehen vartija, maamiehen ystävä ja herrasmiehen suosikki”

Irlanninterrieriä kuvataan englanninkielisin sanoin ”racy, red, rectangular”. Ollakseen ”racy” tulisi irlanninterrierin vaikuttaa voimakkaalta olematta kuitenkaan liian roteva tai raskas. ”Rectangular” (=suorakulmainen) taas kuvaa sen siluettia: runko on suhteessa pidempi kuin monilla muilla korkeajalkaisilla terriereillä. Lisäksi sen ääriviivat ovat virtaviivaiset, mutta koiralla on silti riittävästi massaa. Irlanninterrierin tulee olla yleisvaikutelmaltaan toimelias, eloisa, notkea ja jäntevä. Vahvan hännän tulisi olla melko korkealle kiinnittynyt ja iloisesti pystyssä, se ei saa taittua selän päälle eikä olla kippura. Pää on pitkänmallinen ja tyylikäs ja kolmionmallisten, pienten ja paksuhkojen V:n muotoisten korvien tulisi taittua lähelle silmäkulmaa. Tummanruskeissa, pienissä silmissä pitäisi olla tulinen katse. Kaikki turkin sävyt tummanpunaisesta vehnänväriseen ovat sallittuja, samoin kuin pieni valkoinen läikkä rinnassa.

Irlanninterrieri on noin 46 cm korkea ja se painaa 12-15 kg. Sen turkki on rungossa suhteellisen lyhyt ja karkea, parrassa ja jaloissa on pidempää karvaa. Oikeanlainen irskin turkki säänkestävä ja helppohoitoinen. Se trimmataan nyppimällä muutaman kuukauden välein, jolloin kypsä, ylikasvanut karva nypitään pois ja uudelle karvalle tulee tilaa kasvaa. Nypittävät koirat eivät itse uusi turkkiaan, joten monille roduille tyypillistä karvanlähtöaikaa ei ole. Siitä huolimatta koiraperheessä on aina syytä tottua irtokarvoihin.

Irlanninterrierit ovat tyypillisesti valppaita, aktiivisia ja huumorintajuisia koiria ja nauttivat fyysisistä ja psyykkisistä haasteista. Irlanninterrieri toimii hienosti esimerkiksi agilityssä, tokossa, mejässä tai pelastuskoiratoiminnassa. Irlanninterrierit ovat täynnä elämää olematta kuitenkaan yliaktiivisia sähköjäniksiä: sen tulisi osata rentoutua, mutta olla nopeasti valmiina täyteen toimintaan. 

Irski tarvitsee liikuntaa ja aktivointia: älä hanki irlanninterrieriä, jos et jaksa lenkittää ja aktivoida sitä! Irski vaatii omistajaltaan hyvää johtajuutta ja osaa kyllä tilaisuuden tullen käyttää vapaudet hyväkseen. Irlanninterrierit pitävät treenaamisesta, uudet temput opitaan nopeasti makupalojen ja lelujen avulla. Rodulla ei ole korkeaa miellyttämisenhalua kuin joillakin muilla roduilla.

Ihmisiä kohtaan irlanninterrierit ovat lempeitä ja uskollisia ja useimmat irskit rakastavat lapsia koko sydämellään. Toisten koirien kanssa irski osaa pitä puolensa, mutta jos sen päälle hyökätään, se on leijonamaisen rohkea ja taistelee sinnikkäästi viimeiseen saakka.