Racy Red -kennelin kasvattaja olen minä, Johanna Niemelä. Asun Lapualla yhdessä avomieheni, koirieni ja kissamme kanssa.
Ensimmäinen irlanninterrieri tuli kotiini puoliksi vahingossa keväällä 1997. Juuri kotoa maailmalle lähteneenä kaipasin valtavasti koirakaverin seuraa ja kerroin silloin opiskelukaverilleni, että olin katsellut vehnäterrieriä vähän sillä silmällä. Hän vastasi heti, että irski kyllä sopisi minulle vehnäterrieriä paremmin. (Itse en ollut irskeistä koskaan kuullutkaan siihen mennessä.) Se keskustelu jäi sillä kertaa siihen, mutta jatkui muutaman kuukauden päästä, kun Maija soitti ja kertoi, että Turussa oli seitsemän veljeksen ja kahden siskon pentue, joista kaikille ei ollut vielä kotia. Siitä alkoi valtava pohtiminen ja miettiminen, että olisiko minulla mahdollisuus pitää koiraa. Vaaka kallisteli pitkän aikaa juun ja ein välillä ja vietin tuntikausia puhelimessa jutellen pentujen hoitotädin Nannan ja kasvattajan Tarjan kanssa sekä koirakirjoja opiskellen. Jotenkin irskin maailmaa pelkäämätön luonne kiehtoi jo silloin. Ja niin siinä kävi, että 19-vuotias, vain kotikoira-villakoiriin tottunut opiskelijatyttö matkusti Turkuun ja ensimmäisen kerran elämässään näki ilmielävän irlanninterrierin, kun Nanna avasi oven ja antoi Eve-neidin syliini. Suuri rakkaus syttyi sen siliän tien enkä päivääkään ole päätöstäni katunut.
Lupasin Even hakiessani käydä sen kanssa näyttelyissä ja sain jo ensimmäisellä yrittämällä pahan näyttelykärpäsen pureman. Opettelin kantapään kautta koiran trimmausta ja esittämistä ja yrityksen ja erehdyksen kautta Evestä tulikin Suomen muotovalio. Tämän rodun trimmaajia en lähialueilta löytänyt ja koska itselläni ei ollut mahdollisuuksia reissata koiran kanssa trimmaukseen toiselle puolelle Suomea oli kaikki tehtävä itse. Se muuten oli ennen internet-aikakautta melkoisen haastavaa hommaa, kun yritti kysellä puhelimitse neuvoja nyppimiseen ja turkin viimeistelyyn näyttelyä varten! Onneksi silloin en vielä tiennyt asioista niin paljoa kuin nyt, enää en ehkä samaan ryhtyisi.
Toinen irlanninterrieri tuli samasta kennelistä sijoituskoiraksi kahta vuotta myöhemmin. Fannista ei koskaan tullut ulkonäöllisesti täydellisen mallikelpoista irlanninterrieriä (sen korvat kun pysyivät lukuisista yrityksistä ja hyvästä tahdosta huolimatta sinnikkäästi pystyssä), mutta sainhan minä maailman parhaan lemmikin ja ystävän. Eve ja Fanni osoittivat maailmalle, että terrierit eivät yleisistä ennakkoluuloista huolimatta olekaan ärripurreja, vaan ihania, lapsirakkaita ja huumorintajuisia perheenjäseniä, joiden kanssa voi puuhastella monenlaisia juttuja.
Muut luottamustoimet, jäsenyydet ja kurssit:
– Suomen Irlanninterrierit ry:n jäsen; sihteeri 2010, puheenjohtaja 2011 ja 2018-2019, varapuheenjohtaja 2012, jäsensihteeri 2012 ja 2014, näyttelytoimikunnan jäsen 2011-2014 ja 2016-2019, näyttelytoimikunnan puheenjohtaja 2012-2014, lehtitoimikunnan jäsen 2011-2014
– Suomen Kennelliiton jäsen
– Suomen Kennelliiton pätevöity kehätoimitsija 2000 –
– Vaasan kv koiranäyttelyn järjestelytoimikunnan jäsen 2010 – 2017, tuomarisihteeri 2011 – 2017
– Kalajoen ”KalaDOGi Show” näyttelytoimikunnan pj 2019-2024
– Keski-Pohjanmaan kennelpiirin näyttelyohjaaja 2013 – 2025
– Koetoimitsija I -kurssi 2013 ja 2020
– Keski-Pohjanmaan kennelpiirin hallituksen jäsen 2014 -, varapuheenjohtaja 2015 – 2019, puheenjohtaja 2020-2024
– Suomen Kennelliiton varavaltuutettu 2015 – 2023, valtuuston jäsen 2023 –
– Suomen Kennelliiton tunnistusmerkitsijä 2016 –
– Koirahierontakoulutus 20 op Kauhajoen evankelinen opisto 2016 – 2017
– Suomen Kennelliiton hopeinen ansiomerkki 2022
Kennelnimi Racy Red vahvistettiin minulle vuonna 2011 ja toukokuussa 2013 syntyi ensimmäinen kasvattamani pentue.